Meille tulee vauva

Heippa!

Kuten edellisessä blogitekstissä jo mainitsin, niin uusia suuria muutoksia on luvassa pian, kun meidän jengi on kasvamassa uudella jäsenellä. Meille on nimittäin tulossa vauva! Ja jos ultraäänitutkimuksiin on luottaminen, niin näyttäisi siltä, että meidän perheesee on tulossa pieni prinsessa. Laskettu aika on elokuun alussa, joten meillä on tässä (ehkä, luultavasti, toivottavasti…) vielä muutama viikko ennen H-hetkeä. Miten jännittävää! 

Meidän ensimmäinen vauva, joka on juuri löytänyt tutin lenkillä

Raskaus on sujunut kaiken kaikkiaan hyvin ja vointini on ollut aika super lähes koko raskauden. Toki omaa liikkumista, syömistä ja työskentelyä on pitänyt pitkin raskautta sopeuttaa, mutta koen selvinneeni melko vähällä. Lievää pahoinvointia oli havaittavissa ainoastaan alkuraskaudesta ja silloinkin huomasin vain, että jotkut ruoka-aineet eivät maistuneet samalta tai vaikuttaneet yhtä herkullisilta kuin ennen. Eniten omaan vointiin ovat vaikuttaneet kivut lantiossa ja selässä, jotka olen tulkinnut liitoskivuiksi. Olen kuitenkin pystynyt käymään Alvinin ja Frankin kanssa kävelylenkeillä ihan tänne loppuun asti, vauhti on kyllä hiljentynyt ja matkat ei välttämättä aina ole kovin pitkiä. Ulkoilutuslenkkien lisäksi olen myös joogaillut ja nyt kesällä on ollut ihana käydä lisäksi uimassa. 

Alvin ottamassa pitkiä viilennystaukoja lenkillä

Alun perin tarkoituksenamme oli matkustaa vielä Suomeen ennen synnytystä, mutta muutimme suunnitelmia kun huomasimme, että lentomatkoja ei suositeltu enää näin pitkällä raskaana oleville ja autossa pitkiä aikoja istuminen ei enää tuntunut niin houkuttelevalta. Joten tämä kesä päätettiin nauttia kokonaan täällä Norjassa ja hyvä niin.

Kesäkuussa olemme päässeet nauttimaan aurinkoisista päivistä ja jonain päivinä on ollut jopa yli 25 astetta lämmintä. On myös ollut ihana saada muutamia viileitä päiviä väliin ja ajoittaiset sadekuurot ovat hoitaneet kasvien kastelun, joten siitäkään ei ole tarvinnut suuremmin huolehtia. Tein normaalisti töitä vielä kesäkuun alkuun asti, jonka jälkeen päätin, että haluan keskittyä lomailuun ja viimeiseen kesään ilman omia muksuja. Täytyy sanoa, että päätös oli kyllä ihan oikea, viimeiset päivystysvuorot ortopedian osastolla olivat jo aika raskaita. Suuren mahan kanssa ei ollut kovin helppoa palpoida pulssia potilaiden nilkoista tai yrittää vetää potilaan muljahtanutta lonkkaa takaisin paikoilleen. Päivystysvuoroihin lähdin aina taskut täynnä naposteltavaa ja eväsleipiä, kun koskaan ei tiennyt, että milloin iskee nälkä. Ja varsinkin päivystystyössä sitä päivän kulkua voi olla  vaikea ennustaa,  välillä on rauhallisempaa ja välillä potilaita riittää joka sormelle. Onneksi sain myös paljon tukea ja ymmärrystä osakseni, sain esimerkiksi tehdä lyhennettyä päivää ja muutenkin sopeuttaa työtä omia tarpeitani kuunnellen. Mutta oli se mukava kesäkuussa jättää valkoinen takki naulaan ja keskittyä nauttimaan kesästä ja valmistautumaan tulemaan. 

Mansikka-raparperi- britakakku 

Tähän mennessä olen pitkälti nauttinut päivistä ilman tarkasti suunniteltua ohjelmaa. Aamuisin on ollut mahtavaa herätä ilman herätyskelloa ja mikä sen parempaa kuin nauttia aamiaista rauhassa. Aamiaisen jälkeen olen lähtenyt Alvinin kanssa rauhalliselle aamukävelylle, jonka jälkeen olen saanut päivällä tehdä täysin mitä huvittaa. Olen esimerkiksi leiponut paljon, neulonut sekä vauvalle että itselleni, virkannut ja suunnitellut viimeisen vuoden koulujuttuja ja lukemisia. Lisäksi olemme päässeet nauttimaan kaksista häistä täällä Norjassa. Ollut oikea rakkauden kesä! 

Tuttinauhojen askartelua 

Vauvan tulemiseen olemme valmistautuneet pitkin alkuvuotta haalimalla kasaan kaikkia mahdollisia tarvikkeita, joita ekana vauvavuotena mahtaisi tarvita. Meillä on tosiaan siitä erikoinen tilanne, että Norjassa tuetaan opiskelevia äitejä todella hyvin, mikä meidän kohdalla tarkoittaa sitä, että kun itse jatkan opintojani aktiivisesti, niin Frank saa pitää kaikki minulle kuuluvat äitiysvapaat.  Näistä vapaista maksettava korvaus on Norjassa vähintään 80% palkasta, ja osassa työpaikoista palkka maksetaan äitiys- ja isyysloman osalta täysimääräisenä. Ja onneksi tämä on tilanne meidän kohdalla! Saamme siis olla koko perhe lähes vuoden kotona yhdessä ja Frankille maksetaan tältä ajalta palkkaa aivan kuten normaalisti. Itse saan ainoastaan normaalin norjalaisen opintotuen, mutta eiköhän me näillä eväillä pärjätä. Tärkeintä, että saamme nauttia koko vuodesta yhdessä, perheenä. <3

Meidän mökki eli venevaja, aka naustet

Vakaasta taloudellisesta tilanteestamme huolimatta olen huomannut miettiväni paljon myös perheen perustamisen taloudellista puolta, itse kun lähden tähän elämänvaiheeseen opiskelija-statuksella ja säästöjä ei oikeastaan ole ehtinyt kertyä kuin lyhyeltä ajalta. Olen siis ottanut kaikkiin vauvahankintoihin hyvin säästeliään linjan eli yrittänyt haalia kasaan tarvittavia tarvikkeita mahdollisimman paljon käytettynä tai lainata kavereilta/tutuilta/perheeltä niin Suomesta kuin Norjasta.

Frank yritti jo jossain vaiheessa ehdottaa, että eikö voitaisi ostaa enemmän uutta, mutta mielelläni itse säästän vielä tässä vaiheessa, kun emme oikeastaan tiedä miten paljon kaikkea tulee käytettyä ja mistä meidän lapsi tulee tykkäämään eniten. Haluan itse sijoittaa mielummin reissuihin ja matkustamiseen kuin puhtaaseen materiaan. Ja opiskelijana tällaisia valintoja pitää tehdä, jos ei halua olla täysin toisen palkasta riippuvainen. Ehkä sitten seuraavan lapsen kohdalla voidaan (ainakin harkita) uusien, hienojen varusteiden ostamista. 

Tulevan suunnittelua helpottaa myös tuki, jonka Norjan valtio maksaa kaikille vastasyntyneille, joiden äidit eivät syystä tai toisesta käy töissä. Jokaiselle lapselle saa siis tarvittaessa kertaluontoisen rahallisen korvauksen, jonka suuruus on hieman yli 90t kruunua. Summa ei ole kummoinen, jos sen jakaa vuodelle/ 12 kuukaudelle, mutta kuitenkin se antaa hurjasti turvallisuuden tunnetta esimerkiksi minunlaisille opiskelijoille. Parasta olisi tietysti sijoittaa summa johonkin norjalaiseen rahastoon, mutta valitettavasti se ei juuri nyt ole meille mahdollista. Lapsien säästämisen suhteen meillä on kyllä suunnitelmia, mutta ne pääsevät vasta kunnolla käyntiin, kun itse pääsen valmistumaan ja kunnolla kiinni työelämään. Ja toki tämän kertaluontoisen korvauksen lisäksi valtio maksaa lapsilisää aivan kuten Suomessakin, mutta sillä ei vielä kyllä pitkälle pötkitä, ainakaan norjalaisella hintatasolla.

Iltapalaa laiturilla

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, alun perin meillä oli tarkoitus tulla käymään Suomessa kesällä. Kaverini oli kysellyt, että sopisiko samalla järjestää minulle babyshower- juhlat. Koska Suomi-reissu peruuntui, niin ajattelin automaattisesti, että voihan sitä lapsen tuloa juhlia muuten myöhemmin jollain toisella tavalla. Muuta suureksi yllätyksekseni minulle järjestettiin todelliset babyshower-yllätysjuhlat täällä Norjassa, samalla kun juhlimme synttäreitäni toukokuussa. Paikalla oli kavereitani Norjasta ja norjalaisen perheeni jäseniä. Lisäksi pari ystävääni Suomesta oli matkustanut Bergeniin, samoin kuin siskoni ja veljeni perheineen. Oli todella ikimuistoinen viikonloppu! Liikutuin kyyneliin kun jopa veljeni alle 1-vuotias tytär oli mukana hulinoissa ja pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa lentokoneella. En malta odottaa, että syksyllä on meidän jengin vuoro matkustaa Suomeen juhlimaan veljentyttäreni 1-v synttäreitä. 

 

Mom-to-be

Sen lisäksi, että meidän jengi on toivottavasti kasvamassa yhdellä jäsenellä elokuussa, luvassa on myös muita suuria muutoksia, sillä me olemme muuttamassa! Olemme pitäneet silmiä auki jo viimeisen vuoden, josko kohdalle olisi osunut isompi asunto tai oikeastaan talo, samalla kun olemme kosiskelleet pankkeja asuntolainahakemusten muodossa. Koska sopivaa taloa ei  ole löytynyt (tai budjetista puuttunut pari nollaa), niin päädyimme vuokraamaan Frankin tuttujen vanhan omakotitalon Fusasta.

Kyseessä on siis rinteessä sijaitseva vanha punainen puutalo, josta on todella kauniit näköalat merelle. Talo kuuluu osaksi suurempaa maatilaa, jossa kasvatetaan lampaita. Muutos tulee olemaan melkoinen myös Alvinille, kun yhtäkkiä lähimmät naapurit ovat lempeitä ja uteliaita villakeriä. Talo sijaitsee Frankin lapsuudenmaisemissa, joten tuttuihin piireihin olemme muuttamassa. Naustetkin sijaitsee vain parin kilometrin päässä! Kiva päästä muuttamaan vähän rauhallisempaan ympäristöön ja kyllä meillä on varmasti tarvetta myös isommalle kodille. Samalla jatkamme uuden  oman talon metsästystä, mutta asialla ei ole enää samalla tavalla kiire, kun asiat saatiin järjestymään tällä tavalla. 

 

Meidän uudet hoodit - ja lähimmät naapurit.

Näillä eväillä siis heinäkuuhun ja viimeisten viikkojen pariin ”lapsettomana”. Jatkamme muuttopuuhien parissa, kesästä nauttimista unohtamatta! Jännityksellä odotan synnytystä, toivottavasti kaikki sujuu kuitenkin sen osalta hyvin.  Ja malttamattomana odotan uudenlaista arkea yhdessä perheenä. Katsotaan kuinka väsyneitä ollaan noin kuukauden tai parin päästä ;)

Pallomaha

Helmeilevää heinäkuuta kaikille lukijoille! 

P.S. Huomasin tuossa, että jostain syystä blogini uusista postauksista ei lähde ilmoitusta lukijoiden sähköpostiin. Olen siis onnistunut ilmeisesti kadottamaan tilaajalistan jonkun päivityksen yhteydessä  tai sitten bloggerin on muuttanut tilausehtoja. Kuitenkin, lisäsin blogiini lukijalistaa varten oman kohdan vasemmalle, jossa voi tosiaan liittyä blogini lukijaksi. Tähän tarvitset gmail-osoitteen ja tällöin uudet postaukset näkyvät blogger.com lukuluettelossa ylimmäisenä. Ilmeisesti näistä ei enää kuitenkaan lähde erikseen sähköposti-ilmoitusta. Jos joku tietää, miten tämän saisi fiksattua niin laittakaa ihmeessä viestiä! Näillä asetuksilla mennään kuitenkin nyt.