Første praksis på sykehus og skitur till Bavallen
Hei kaikki blogini lukijat!
Meillä lukuvuosi on alkanut taas uusien aihepiirien ja luentojen parissa. Ajattelin jossain vaiheessa esitellä tämän lukukauden opintoja tarkemmin, mutta tällä kertaa päätin keskittyä kertomaan kuluneesta viikosta. Meillä oli nimittäin juuri ensimmäiset harjoittelupäivät sairaalassa! Muutenkin viikko oli täynnä tekemistä: tuli opiskeltua, urheiltua ja oltua sairaalalla pitkiä päiviä. Lisäksi olimme opiskelukaverini kanssa buukanneet laskettelureissun lauantaille, joka oli ihan täydellinen lopetus meidän vauhdikkaalle viikolle.
Ensin ajattelin kertoa hieman kokemuksistani harjoittelussa. Harjoittelu kesti vain kaksi päivää ja sen tarkoituksena oli perehdyttää opiskelijoita sairaalan toimintaan ja esitellä lääkäreiden työskentelyä käytännössä. Mielestäni oli mahtavaa, että meidän ensimmäinen harjoittelu tuli heti näin opintojen alussa, koska sen myötä saimme opintoihimme ihan uudenlaista perspektiiviä. Kuulostaa ehkä hieman ironiselta, mutta on kovin erilaista opiskella latinan alkeita tai kemiaa, kuin tavata vakavasti sairastuneita potilaita.
Meillä on yhteensä 160 lääketieteen opiskelijaa tällä vuosikurssilla, joten meidät oli ripoteltu pitkin ja poikin sairaalan eri osastoja ja jopa eri sairaaloita. Yksi kavereistani oli harjoittelussa esimerkiksi lastensairaalassa, toinen sydänosastolla ja kolmas oli naistenklinikalla. Meillä oli keskenämme siis kovin erilaisia kokemuksia harjoittelusta ja viikon päätteeksi olikin kiva päästä jakamaan kokemuksia opiskelukavereideni kanssa.
Itse suoritin harjoitteluni sairaan päivystyspoliklinikan (mottaksklinikken) puolella. Samalla pääsin tutustumaan myös sairaalaan akuuttiin päivystykseen, joka ainakin näin alkuun vaikutti mielestäni sairaalan kiinnostavimmalta osastolta. Kun harjoittelupaikat jaettiin, olin kovin ilahtunut saamastani paikasta, koska olin toivonut pääseväni seuraaman juurikin kiireisen päivystyksen toimintaa ja samalla mielestäni päivystyksessä pääsee tutustumaan potilaisiin ja lääketieteeseen vähän yleisemmällä, laajemmalla tasolla.
Samalla osastolla oli kanssani kahdeksan muuta opiskelijaa, joten täysin yksin sairaalan tuntemattomilla käytävillä ei tarvinnut seikkailla. Päivämme alkoivat aina työvaatteiden vaihtamisella, joka sekin aiheutti itsessään jo kihelmöintiä vatsanpohjassa. Fiilis oli mahtava, kun pääsimme ensimmäistä kertaa pukemaan sairaalan valkoiset vaatteet ja erityisesti valkoisen "lääkärin takin" päälle! Toki myös jännityskin oli melkoinen, että mitä päivät mahtavat tuoda tullessaan. Meitä opiskelijoita ei oltu ihan hirveästi informoitu tarkemmin tulevien päivien ohjelmasta, varmaan johtuen opiskelijoiden ja osastojen suuresta määrästä. Lähdimme liikkeelle siis vähäisellä osaamisella, mutta valtavalla innostuksella.
Ensimmäisenä päivänä kiersimme päivystysosastoa ja tutustuimme sen eri toimintoihin. Mielestäni oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten päivystys kaiken kaikkiaan oli organisoitu. Erilaisia toimenpide- ja vastaanottohuoneita oli niin paljon! Erityisesti mieleeni jäivät niin Triage-kuin Trauma-huoneet, joissa ensimmäisessä otetaan vastaan ambulanssilla päivystykseen saapuneita, ei niin vakavasti loukkaantuneita potilaita ja jälkimmäisessä välitöntä tehohoitoa vaativia potilaita.
Ensimmäisen päivän lopuksi pääsin lyöttäytymään yhden päivystävän lääkärin seuraan, joten pääsin seuraamaan hänen työskentelyä vähän lähempää ja sain paremman kuvan siitä, mitä osastolla (korttidspost) työskentelevän lääkärin päivittäisiin työtehtäviin kuuluu. Lääkäreiden lisäksi osastolla työskenteli monia sairaanhoitajia, joten pääsin havainnoimaan myös lääkäreiden ja hoitajien keskinäistä työskentelyä. Aikaisemmin minulla ei tästäkään ole ollut kovin tarkkaa käsitystä, koska omat opiskelu- ja työkokemukseni ovat kerääntyneet niin toisenlaiselta alalta. Yhteistyön määrä osastolla oli valtavaa!
Muutenkin oli kiva huomata, miten eri alojen erikoislääkärit työskentelivät päivystyksessä tiiminä. Mottaksklinikken tuntui kaiken kaikkiaan sairaalalta sairaalan sisällä ja osaston tavoitteena olikin tuoda eri alojen osaaminen potilaan luo, eikä kuljettaa potilasta eri osastojen osaamisen luo. Päivystyspoliklinikalla myös tehtiin päätös siitä, että oliko potilas muutaman päivän kuluessa valmis lähtemään takaisin kotiin vai oliko potilaalle tarvetta siirtää jollekin toiselle osastolle.
Pääsin ensimmäisen päivän aikana tapaamaan lääkärin kanssa paria potilasta. Jännittäviä tilanteita kaiken kaikkiaan! Vaikka meiltä ensimmäisen vuoden opiskelijoilta ei voitu paljoa odottaa, niin olisin toivonut joidenkin tiettyjen perusasioiden läpikäymistä ennen harjoittelua (esim. stetoskoopin käyttö). Mitään vakavaa ei tietysti sattunut, mutta joiltain ylimääräisiltä noloilta tilanteilta olisi ehkä voitu välttyä...
Seuraavana päivänä pääsin vielä tarkemmin seuraamaan toisen päivystävän lääkärin työskentelyä ja sain paremman kokonaiskäsityksen siitä, että mitä kaikkia erilaisia työtehtäviä päivään oikein kuului. Olin yllättynyt siitä, miten paljon paperihommia lääkärin piti tehdä! Käytännössä potilaiden tapaamiseen kului vain murto-osa koko työpäivästä, suurin osa meni erilaisten dokumenttien kirjoittamiseen, tiedon etsimiseen ja jakamiseen muiden työntekijöiden kanssa.
Olin hieman ihmeissäni siitä, miten hyvin minut otettiin opiskelijana mukaan päivystysosaston tohinaan. Opin päivien aikana paljon myös käytännön asioita. Lisäksi sain lääkäreiltä paljon neuvoja tulevien vuosien opiskeluita varten, kuten esimerkiksi sen, että kaikki ohuet kirjat kannattaa ostaa ja opetella ulkoa ja paksut kirjat unohtaa, koska ohuita varten tieto on jo käytännössä jouduttu tiivistämään valmiiksi ja paksujen kirjojen yksityiskohdat unohtuisivat ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Tällaiset pienet kevennykset olivat todella tervetulleita, kun päivät olivat muuten niin jännittäviä ja täynnä uusia tilanteita. Uusien kokemusten lisäksi osastolta jäi mieleen myös sen lämmin tunnelma.
Palkintona intensiivisestä viikosta päätimme lähteä laskettelemaan päiväksi Bavalleniin, Voss Resorttiin. Laskettelukeskus sijaitsee Vossissa noin 1,5 tunnin junamatkan päässä Bergenistä. Samaan aikaan, kun Bergenissä sää oli leuto ja lunta vain vähäsen, niin Vossissa oli muutama aste pakkasta ja ihan täysi talvi päällä! Seisoimme siis reippaina lauantaiaamuna hieman kahdeksan jälkeen Bergenin juna-asemalla eväät pakattuna.
Ostimme liput laskettelureissua varten etukäteen netistä. Opiskelijoille tarkoitettuun pakettiin kuului junamatkat edestakaisin, bussikuljetus junalta laskettelukeskukseen ja hissilippu päiväksi. Hintaa paketilla oli yhteensä 590 kr, joka ei tuntunut ollenkaan pahalta, kun pelkästään normaali yhden päivän hissilippu olisi maksanut jo 435 kr!
Itse olin pakannut Suomesta ainoastaan laskuvaatteet, kypärän ja lasit mukaan, joten vuokrasin sukset, sauvat ja monot paikan päältä. Aluksi ihmettelin kovasti, kun huomasin, että hissijonossa melkein kaikilla oli vähän leveämmät puuterisukset jalassa. Kun pääsimme rinteeseen, niin ymmärsin miksi - täällä lumi on rinteissä todella pehmeää! Ja lunta oli ylipäänsä tosi paljon. Merkityissäkin rinteissä sai todella kiinnittää huomiota laskemiseen ja suunnitella käännöksiä, jotta välttäisi isoimmat lumikeot. Toki kuten kuvista näkyy, myös sää oli hieman pilvinen ja luntakin satoi välillä.
Kokemuksena Vossin Skiresort oli todella erilainen verrattuna esimerkiksi Ylläkseen, jossa olen käynyt laskettelmassa jo pienestä pitäen. Koonsa puolesta laskettelukeskus vastasi kyllä Yllästä, mutta rinteet tuntuivat kapeammilta, loivemmilta, pidemmiltä ja mutkittelevimmilta. Ehkä kokemus on erilainen kun kevät on pidemmmällä ja loputkin rinteet saadaan avattua.
Pakkasta rinteessä oli vain muutama aste, joten hisseissä ei tarvinnut paljoa palella. Kaiken kaikkiaan meillä oli todella mukava päivä! Muutamia kaatumisia lukuunottamatta selvisimme hyvin Norjan haastavista laskuolosuhteista. Seuraavalla kerralla muistan itsekin vuokrata leveämmät sukset tai oikeastaan harkitsimme kaverini kanssa jopa sellaisten hankintaa. Laskettelun lomassa saimme myös loistavan idean, että jospa liittyisimme vapaaehtoisina keskuksen skipatrol-ensiapujoukkoihin! Win-win tilanne niin opintojen kuin laskettelun kannalta vai mitä.
Tässä oli siis lyhyt katsaus tapahtumarikkaasta viikostamme. Harjoittelun lisäksi viikkoon toi ekstra jännitystä perjantain viimeinen luento, jossa kaikki ulkomaalaistaustaiset opiskelijat joutuivat esittäytymään norjaksi ja kertomaan, miten entisen kotimaan terveydenhuolto poikkeaa norjalaisesta. Jouduin tällä viikolla siis laittamaan koko norjankielisen osaamiseni tehokkaaseen käyttöön! Oli kiva huomata, että oikeastaan ymmärrän muiden ihmisten puheesta jo aika paljon, vaikka norjaksi vastaaminen vähän takkuilisikin. Viimeisen kuukauden (ja viikon!) aikana on tapahtunut ihan valtavaa edistystä. Sain jopa kehuja yhdeltä koulumme anestesialääkäriltä, jonka kanssa olin keskustellut opintojeni alkaessa ja jopa hän oli laittanut kehitykseni merkille. Tuuletukset sille!
Alla vielä kevennyksenä kuva mahtavasta kalenterista, jonka sain äidiltäni viime syksynä (piti kuulemma tukea eläinlääkäriopiskelijoita). Muistin tosiaan vihdoin laittaa kalenterin seinälle! Sisältö on paljon hellyyttävämpi, kuin kansikuva antaa ehkä olettaa. ;)
Paljon iloa ja aurinkoa päiviinne!
Meillä lukuvuosi on alkanut taas uusien aihepiirien ja luentojen parissa. Ajattelin jossain vaiheessa esitellä tämän lukukauden opintoja tarkemmin, mutta tällä kertaa päätin keskittyä kertomaan kuluneesta viikosta. Meillä oli nimittäin juuri ensimmäiset harjoittelupäivät sairaalassa! Muutenkin viikko oli täynnä tekemistä: tuli opiskeltua, urheiltua ja oltua sairaalalla pitkiä päiviä. Lisäksi olimme opiskelukaverini kanssa buukanneet laskettelureissun lauantaille, joka oli ihan täydellinen lopetus meidän vauhdikkaalle viikolle.
Ensin ajattelin kertoa hieman kokemuksistani harjoittelussa. Harjoittelu kesti vain kaksi päivää ja sen tarkoituksena oli perehdyttää opiskelijoita sairaalan toimintaan ja esitellä lääkäreiden työskentelyä käytännössä. Mielestäni oli mahtavaa, että meidän ensimmäinen harjoittelu tuli heti näin opintojen alussa, koska sen myötä saimme opintoihimme ihan uudenlaista perspektiiviä. Kuulostaa ehkä hieman ironiselta, mutta on kovin erilaista opiskella latinan alkeita tai kemiaa, kuin tavata vakavasti sairastuneita potilaita.
Meillä on yhteensä 160 lääketieteen opiskelijaa tällä vuosikurssilla, joten meidät oli ripoteltu pitkin ja poikin sairaalan eri osastoja ja jopa eri sairaaloita. Yksi kavereistani oli harjoittelussa esimerkiksi lastensairaalassa, toinen sydänosastolla ja kolmas oli naistenklinikalla. Meillä oli keskenämme siis kovin erilaisia kokemuksia harjoittelusta ja viikon päätteeksi olikin kiva päästä jakamaan kokemuksia opiskelukavereideni kanssa.
 |
| #doctortobe #medstudent |
Itse suoritin harjoitteluni sairaan päivystyspoliklinikan (mottaksklinikken) puolella. Samalla pääsin tutustumaan myös sairaalaan akuuttiin päivystykseen, joka ainakin näin alkuun vaikutti mielestäni sairaalan kiinnostavimmalta osastolta. Kun harjoittelupaikat jaettiin, olin kovin ilahtunut saamastani paikasta, koska olin toivonut pääseväni seuraaman juurikin kiireisen päivystyksen toimintaa ja samalla mielestäni päivystyksessä pääsee tutustumaan potilaisiin ja lääketieteeseen vähän yleisemmällä, laajemmalla tasolla.
Samalla osastolla oli kanssani kahdeksan muuta opiskelijaa, joten täysin yksin sairaalan tuntemattomilla käytävillä ei tarvinnut seikkailla. Päivämme alkoivat aina työvaatteiden vaihtamisella, joka sekin aiheutti itsessään jo kihelmöintiä vatsanpohjassa. Fiilis oli mahtava, kun pääsimme ensimmäistä kertaa pukemaan sairaalan valkoiset vaatteet ja erityisesti valkoisen "lääkärin takin" päälle! Toki myös jännityskin oli melkoinen, että mitä päivät mahtavat tuoda tullessaan. Meitä opiskelijoita ei oltu ihan hirveästi informoitu tarkemmin tulevien päivien ohjelmasta, varmaan johtuen opiskelijoiden ja osastojen suuresta määrästä. Lähdimme liikkeelle siis vähäisellä osaamisella, mutta valtavalla innostuksella.
Ensimmäisenä päivänä kiersimme päivystysosastoa ja tutustuimme sen eri toimintoihin. Mielestäni oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten päivystys kaiken kaikkiaan oli organisoitu. Erilaisia toimenpide- ja vastaanottohuoneita oli niin paljon! Erityisesti mieleeni jäivät niin Triage-kuin Trauma-huoneet, joissa ensimmäisessä otetaan vastaan ambulanssilla päivystykseen saapuneita, ei niin vakavasti loukkaantuneita potilaita ja jälkimmäisessä välitöntä tehohoitoa vaativia potilaita.
 |
| Harjoittelupäivät alkoivat vaatteiden noutamisella |
Ensimmäisen päivän lopuksi pääsin lyöttäytymään yhden päivystävän lääkärin seuraan, joten pääsin seuraamaan hänen työskentelyä vähän lähempää ja sain paremman kuvan siitä, mitä osastolla (korttidspost) työskentelevän lääkärin päivittäisiin työtehtäviin kuuluu. Lääkäreiden lisäksi osastolla työskenteli monia sairaanhoitajia, joten pääsin havainnoimaan myös lääkäreiden ja hoitajien keskinäistä työskentelyä. Aikaisemmin minulla ei tästäkään ole ollut kovin tarkkaa käsitystä, koska omat opiskelu- ja työkokemukseni ovat kerääntyneet niin toisenlaiselta alalta. Yhteistyön määrä osastolla oli valtavaa!
Muutenkin oli kiva huomata, miten eri alojen erikoislääkärit työskentelivät päivystyksessä tiiminä. Mottaksklinikken tuntui kaiken kaikkiaan sairaalalta sairaalan sisällä ja osaston tavoitteena olikin tuoda eri alojen osaaminen potilaan luo, eikä kuljettaa potilasta eri osastojen osaamisen luo. Päivystyspoliklinikalla myös tehtiin päätös siitä, että oliko potilas muutaman päivän kuluessa valmis lähtemään takaisin kotiin vai oliko potilaalle tarvetta siirtää jollekin toiselle osastolle.
Pääsin ensimmäisen päivän aikana tapaamaan lääkärin kanssa paria potilasta. Jännittäviä tilanteita kaiken kaikkiaan! Vaikka meiltä ensimmäisen vuoden opiskelijoilta ei voitu paljoa odottaa, niin olisin toivonut joidenkin tiettyjen perusasioiden läpikäymistä ennen harjoittelua (esim. stetoskoopin käyttö). Mitään vakavaa ei tietysti sattunut, mutta joiltain ylimääräisiltä noloilta tilanteilta olisi ehkä voitu välttyä...
Seuraavana päivänä pääsin vielä tarkemmin seuraamaan toisen päivystävän lääkärin työskentelyä ja sain paremman kokonaiskäsityksen siitä, että mitä kaikkia erilaisia työtehtäviä päivään oikein kuului. Olin yllättynyt siitä, miten paljon paperihommia lääkärin piti tehdä! Käytännössä potilaiden tapaamiseen kului vain murto-osa koko työpäivästä, suurin osa meni erilaisten dokumenttien kirjoittamiseen, tiedon etsimiseen ja jakamiseen muiden työntekijöiden kanssa.
Olin hieman ihmeissäni siitä, miten hyvin minut otettiin opiskelijana mukaan päivystysosaston tohinaan. Opin päivien aikana paljon myös käytännön asioita. Lisäksi sain lääkäreiltä paljon neuvoja tulevien vuosien opiskeluita varten, kuten esimerkiksi sen, että kaikki ohuet kirjat kannattaa ostaa ja opetella ulkoa ja paksut kirjat unohtaa, koska ohuita varten tieto on jo käytännössä jouduttu tiivistämään valmiiksi ja paksujen kirjojen yksityiskohdat unohtuisivat ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Tällaiset pienet kevennykset olivat todella tervetulleita, kun päivät olivat muuten niin jännittäviä ja täynnä uusia tilanteita. Uusien kokemusten lisäksi osastolta jäi mieleen myös sen lämmin tunnelma.
 |
| Minä ja suomalainen opiskelukaverini Alexandra! |
Palkintona intensiivisestä viikosta päätimme lähteä laskettelemaan päiväksi Bavalleniin, Voss Resorttiin. Laskettelukeskus sijaitsee Vossissa noin 1,5 tunnin junamatkan päässä Bergenistä. Samaan aikaan, kun Bergenissä sää oli leuto ja lunta vain vähäsen, niin Vossissa oli muutama aste pakkasta ja ihan täysi talvi päällä! Seisoimme siis reippaina lauantaiaamuna hieman kahdeksan jälkeen Bergenin juna-asemalla eväät pakattuna.
 |
| #matpakke #kvikklunsj |
Ostimme liput laskettelureissua varten etukäteen netistä. Opiskelijoille tarkoitettuun pakettiin kuului junamatkat edestakaisin, bussikuljetus junalta laskettelukeskukseen ja hissilippu päiväksi. Hintaa paketilla oli yhteensä 590 kr, joka ei tuntunut ollenkaan pahalta, kun pelkästään normaali yhden päivän hissilippu olisi maksanut jo 435 kr!
Itse olin pakannut Suomesta ainoastaan laskuvaatteet, kypärän ja lasit mukaan, joten vuokrasin sukset, sauvat ja monot paikan päältä. Aluksi ihmettelin kovasti, kun huomasin, että hissijonossa melkein kaikilla oli vähän leveämmät puuterisukset jalassa. Kun pääsimme rinteeseen, niin ymmärsin miksi - täällä lumi on rinteissä todella pehmeää! Ja lunta oli ylipäänsä tosi paljon. Merkityissäkin rinteissä sai todella kiinnittää huomiota laskemiseen ja suunnitella käännöksiä, jotta välttäisi isoimmat lumikeot. Toki kuten kuvista näkyy, myös sää oli hieman pilvinen ja luntakin satoi välillä.
Kokemuksena Vossin Skiresort oli todella erilainen verrattuna esimerkiksi Ylläkseen, jossa olen käynyt laskettelmassa jo pienestä pitäen. Koonsa puolesta laskettelukeskus vastasi kyllä Yllästä, mutta rinteet tuntuivat kapeammilta, loivemmilta, pidemmiltä ja mutkittelevimmilta. Ehkä kokemus on erilainen kun kevät on pidemmmällä ja loputkin rinteet saadaan avattua.
Pakkasta rinteessä oli vain muutama aste, joten hisseissä ei tarvinnut paljoa palella. Kaiken kaikkiaan meillä oli todella mukava päivä! Muutamia kaatumisia lukuunottamatta selvisimme hyvin Norjan haastavista laskuolosuhteista. Seuraavalla kerralla muistan itsekin vuokrata leveämmät sukset tai oikeastaan harkitsimme kaverini kanssa jopa sellaisten hankintaa. Laskettelun lomassa saimme myös loistavan idean, että jospa liittyisimme vapaaehtoisina keskuksen skipatrol-ensiapujoukkoihin! Win-win tilanne niin opintojen kuin laskettelun kannalta vai mitä.
Tässä oli siis lyhyt katsaus tapahtumarikkaasta viikostamme. Harjoittelun lisäksi viikkoon toi ekstra jännitystä perjantain viimeinen luento, jossa kaikki ulkomaalaistaustaiset opiskelijat joutuivat esittäytymään norjaksi ja kertomaan, miten entisen kotimaan terveydenhuolto poikkeaa norjalaisesta. Jouduin tällä viikolla siis laittamaan koko norjankielisen osaamiseni tehokkaaseen käyttöön! Oli kiva huomata, että oikeastaan ymmärrän muiden ihmisten puheesta jo aika paljon, vaikka norjaksi vastaaminen vähän takkuilisikin. Viimeisen kuukauden (ja viikon!) aikana on tapahtunut ihan valtavaa edistystä. Sain jopa kehuja yhdeltä koulumme anestesialääkäriltä, jonka kanssa olin keskustellut opintojeni alkaessa ja jopa hän oli laittanut kehitykseni merkille. Tuuletukset sille!
Alla vielä kevennyksenä kuva mahtavasta kalenterista, jonka sain äidiltäni viime syksynä (piti kuulemma tukea eläinlääkäriopiskelijoita). Muistin tosiaan vihdoin laittaa kalenterin seinälle! Sisältö on paljon hellyyttävämpi, kuin kansikuva antaa ehkä olettaa. ;)
Paljon iloa ja aurinkoa päiviinne!
Kommentit
Lähetä kommentti