Vauva-arkea ja uuteen kotiin asettumista

Hei taas jälleen!

Pitkä 9 kuukauden odotus palkittiin viimeinkin, kun perheeseemme putkahti uusi pikkutonttu heinäkuun viimeisenä päivänä. Voi tätä onnen ja ihmettelyn määrää! <3

Kesä sujui melko leppoisissa merkeissä ja nautimme aurinkoisista päivistä meidän mökillä Fusassa. Viimeiset kouluun liittyvät jutut sain valmiiksi kesäkuussa ja samoin päätin lopettaa työt viimeistään 1,5 kuukautta ennen laskettua aikaa, jotta ehdimme nauttimaan kesästä ja valmistelemaan muuttoa. Saimme avaimet uuteen taloon heinäkuun lopulla, noin viikkoa ennen laskettua aikaa ja kyseinen viikko kuluikin muuttojuttujen ja siivoamisen parissa. Onneksi olimme valmistelleet muuttoa pitkin kesää, kun oma vointini oli vielä vähän ketterämpi. Itse muuttopäivälle ei jäänyt enää paljoa tyhjennettävää keskustan asunnosta, mutta toki oma aikansa kului sekä asunnon että uuden talon siivoamisessa. Onneksi ehdimme juuri ja juuri asettua uuteen taloon, kun pikkuneiti alkoi ilmoittamaan tulostaan, vain muutama päivä ennen laskettua aikaa. 

Ensimmäistä kertaa reissussa, Frankin siskon tyttären ristiäisissä 

Vauvan myötä meidän perhe on saanut ihan uudenlaisen käsityksen ja muodon. Aikaisemmin perheemme koostui kahdesta aikuisesta, joilla molemmilla oli paljon omia ideoita ja menoja ja ainoastaan Alvin toi arkeemme tietynlaisia pysyviä rutiineja koulun ja töiden ohelle. Yhtäkkiä perheeseemme on putkahtanut pikkutonttu, joka ilmaisee mielipiteitään ilman sanoja ja jonka syömiset ja nukkumisen rytmittävät koko perheemme elämää. Tämä on ollut samaan aikaan sekä erilaista että ihanaa. Olemme koko perhe saaneet nyt muutaman viikon totutella uuteen arkeen ja rutiineihin. Luulen, että rauhallisempi elämäntyyli kauempana kaupungista on tehnyt meille kaikille hyvää. Nykyään nukumme helposti koko sakki aina 9 asti ja aamiaista nautimme usein arkenakin vasta 11 maissa. Villiä!

Niin kuin edellisessä blogitekstissä mainitsin, niin erityisen meidän tilanteesta tekee sen, että Frank voi olla kotona kokonaisen vuoden minun ja vauvan kanssa, samalla kun itse jatkan opintojani enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti. Ennen lapsen syntymää haaveilimme kaikenlaisesta puuhaamisesta ja reissaamisesta yhdessä perheenä, mutta huomaamattamme ensimmäiset viikot ovat vain sujahtaneet ohi ilman erityisempää ohjelmaa. Ja sehän tässä vauvavuodessa onkin parasta, että saa luvan kanssa pysähtyä nauttimaan hetkistä yhdessä.

Oman vauvan hymy on jotain erityistä <3

Itselläni on tavoitteena jatkaa opintoja äitiysloman ohella. Polkaisin juuri käyntiin viimeisen vuoden lääkiksessä, mikä tuntuu aika uskomattomalta! Yritän tässä syksyllä suorittaa yhden pakollisen 6 viikon harjoittelun terveyskeskuksessa, mutta koska vauva on vielä melko pieni, niin on hieman epävarmaa, että miten harjoittelu tulee onnistumaan käytännössä. Mutta katsotaan päivä kerrallaan ja jos ei harjoittelujakso nyt onnistu, niin tarvittaessa suoritan sen uusiksi keväällä. Ajatuksenani on valmistua joulukuussa 2024 eli puoli vuotta myöhemmin kuin muut opiskelukaverini. Onneksi tätä tavoitetta voi tarvittaessa venyttää, jos tilanne sitä vaatii. Tähän mennessä vauva on vaikuttanut kovin leppoisalta tapaukselta, joten suhtaudun tulevaisuuden suunnitelmiin odottavin, valoisin mielin. 

Opiskelua pikkuvauvan äitinä 

Makoilua ja venyttelyä lahjaksi saamallamme tilkkutäkillä

Oma vointini oli synnytyksen jälkeisinä päivinä aluksi aika heikko, mutta onneksi jo parissa viikossa olo on parantunut huimasti ja voimat palautuneet hiljalleen. Erityistä urheilua en tietysti ole harjoittanut, mutta olemme koko poppoo käyneet vaunulenkeillä yhdessä. Lyhytkin aika raitista ilmaa on tehnyt hyvää niin kropalle kuin mielelle.

Viime viikolla kävimme yhdessä ensimmäistä kertaa myös oikella haikkausretkellä täällä Fusassa.Vauva nukkui koko matkan kantorepussa ja huipulla pidimme rauhallisen imetys- ja vaipanvaihtohetken. Alempana muutama kuva meidän ensimmäiseltä fjelltur:ilta. Pitkän tauon jälkeen täytyy sanoa, että pienikin kiipeäminen tuntui kyllä koko kropassa. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Olemme nauttineet vauva-arjesta Fusassa myös saunomalla paljon useammin kuin ennen. Vauva on joko ollut mukana ja nukkunut kopassa tai sitten Frankin äiti on tuuditellut vauvaa sen aikaa, kun me olemme pyörähtäneet saunalla. Tuntuu, että saunominen tuo pientä luksusta arkeen, joten tästä mahdollisuudesta haluan pitää kiinni. Odotan innolla myös viikottaisia pulahduksia mereen, raskaana ollessa kun kylmät pulahdukset eivät tuntuneet yhtä rentouttavilta. 

Saunan jälkeisiä iltatunnelmia

Vaunuparkki saunalla

Kesän viimeisiä lämpimiä päiviä

Halusin näyttää myös muutaman kuvan meidän uudesta kodista. Kuten aikaisemmassa blogissa taisin mainita, olemme siis muuttaneet vuokralle vanhaan maalaistaloon. Tässä talossa parhainta on (ihanien asukkien lisäksi) maisemat vuonolle ja valon määrä. Keskustassa olin tottunut, että aurinko paistaa asuntoon ehkä tunnin pari päivässä,  mutta täällä auringosta saa onneksi nauttia koko päivän. Lisäksi tämä uusi talo on vain muutaman minuutin ajomatkan päässä naustetilta, joten pääsemme pyörähtämään mökillä vaikka vaunulenkin ohella, jos siltä tuntuu.

Naapurit nostivat lipun salkoon pikkuneidin syntymän kunniaksi. Taustalla meidän uusi koti.

Maisemat meidän talolta.

Tuoreet vanhemmat ja pikkutonttu

Tällä hetkellä suurin osa ajastani kuuluu pikkuneidin kanssa touhutessa ja koulu on hieman alempana tärkeiden asioiden top-listalla. Luultavasti seuraavat blogipostaukset tulevat keskittymään muuhun kuin kouluun tai lääketieteeseen, mutta kyllä niidenkin aika tulee vielä. Tarkoituksenani on ainakin kirjoittaa viimeisen vuoden opinnoista ja ehkä tulevaisuudessa osaan myös paremmin kertoa, miten opiskelu vauvan kanssa eroaa aikaisemmasta. Tärkeintä on kuitenkin nauttia tästä päivästä ja luvassa on ainakin saunomista, yhteinen päivällinen Frankin perheen kanssa ja tulevan kastejuhlan suunnittelemista. 

Mukavia syyspäiviä kaikille blogini lukijoille!

Rakkaimmat <3