Kliiniset opinnot, kandikesä ja kevät 2023 - MED9 ja MED10

Moikka taas pitkästä aikaa!

Hurjaa, miten vauhdilla edellinen vuosi on kulunut. Katselin juuri, että edellisestä blogitekstistäkin on jo vuosi aikaa! Ja miten paljon mahtavia juttuja edelliseen vuoteen onkin mahtunut. Mielessäni on monesti käynyt, että "tästä olisi kiva kirjoittaa blogissa", mutta jotenkin ajan löytäminen  blogitekstien koostamiseksi on aina vähän kortilla ja sitten sitä helposti keksii muuta tekemistä kuin koneen äärellä istumista. Mutta nyt päätin vihdoin hetkeksi tähän koneen äärellä istahtaa. 

Tällä kertaa ajattelin koostaa kuluneen vuoden kuulumisia niin koulun, kuin uusien työkokemusten osalta. Tuntuu, että ammatillisesti viime vuosi on ollut erityisen antoisa ja sitä on joutunut - tai päässyt - kasvamaan ihan uudenlaiseen, todelliseen lääkärin rooliin. Tähän mennessä ollaan vain pitkälti istuttu luennoilla ja opiskeltu asioita itsenäisesti, niin viime vuosi on sisältänyt enemmän "hands on" työskentelyä - juuri niin kuin lääkärin töiden kuuluukin olla.

Toisaalta myös yksi syy sille, että miksi halusin palata myös vuoden takaisiin tapahtumiin, on se, että se selittää paljon mitä elämässäni tapahtuu ammatillisella puolella juuri nyt. Tästä kerron toki lisää myöhemmin, mutta ensin haluan palata takaisin MED8 harjoitteluun, johon viimeisin blogitekstini loppui. Viime kevään opintoni loppuivat 8 viikon harjoitteluun sairaalalla, josta 4 ensimmäistä viikkoa vietin ortopedisellä osastolla kirurgisessa harjoittelussa ja neljä jälkimmäistä viikkoa kuluivat keuhkotaudeilla sisätautien harjoittelussa.

Meitä oli samanaikaisesti kaksi opiskelijaa ortopedialla harjoittelussa. Päivämme olivat todella vaihtelevia, ja harjoittelumme oli suunniteltu niin, että pääsimme tutustumaan ortopediaan hyvin kokonaisvaltaisesti. Viikko-ohjelmani oli esimerkiksi suunniteltu seuraavasti:

• Maanantai: Ortopedisellä poliklinikalla
• Tiistai: Päiväkirurgisella osastolla
• Keskiviikko: Päivystyksessä ottamassa vastaan ortopedisiä potilaita
• Torstai: Ortopedisellä vuodeosastolla
• Perjantai: Kirurgisella osastolla

Oli mukavaa, kun päivät olivat todella vaihtelevia. Toisaalta monesti myös tuntui, että olin aivan pihalla siitä, millä osastolla minun pitäisi olla ja ketä lääkäriä minun tuli seurata. Harjoittelun aikana ehdin kuitenkin tutustua moneen ortopediin ja tästä oli paljon hyötyä myöhemmin työpaikkaa hakiessa.

Erityisen jännittävää kirurgisessa harjoittelussa oli se, että pääsimme olemaan mukana erilaisissa kirurgisissa toimenpiteissä ja myös suuremmissa leikkauksissa. Olin yllättynyt, kuinka paljon opiskelijana pääsin  konkreettisesti avustamaan operaatioissa ja toimenpiteissä. Usein olen kuullut, että opiskelijat pääsevät vain seuraamaan sivusta kun kirurgit operoivat, mutta onneksi täällä saimme itsekin pukeutua kirurgin vihreään leikkaussaliasuun ja astua steriilille puolelle. 

Samalla kun ortopedit tulivat paremmin tutuiksi, niin pääsin myös itse tekemään enemmän. Olin esimerkiksi mukana poistamassa levyjä ja ruuveja potilaan ranteesta, asentamassa uusia lonkka-  ja polviniveliä sekä seuraamassa, miten pohkeesta otetusta jänteestä rekonstruoitiin neliraajahalvaantuneelle potilaalle kyynärnivelen ojentamista helpottava yhteys. Opiskelijana pääsimme myös usein sulkemaan leikkaushaavoja, johon sainkin todella hyviä vinkkejä muilta ortopedeiltä. Sain lisäksi erityisen hyvää palautetta sorminäppäryydestä ja ompelutaidoista, ja jopa suoria kommentteja siitä, että noin hyvillä taidoilla pitää ruveta kirurgiksi. Kädentaidoista kiitos kuuluu Mummulle (isänäidille), meidän suvun sukkamestarille, kenen kanssa ompelutaitoja on hiottu jo lapsesta asti erilaisten käsityöprojektien kautta. Mummun oppien mukaan "mörvelöihin" ei saa tyytyä, ja samaa taktiikkaa olen käyttänyt sairaalallakin. Ja hyvin on toiminut!  Kiinnostuneille ohessa vielä kuva yhdestä Mummun sukkakirjasta.  

Kiitokseksi harjoittelusta minulla on tapana viedä pussillinen Marianne-karkkeja osaston taukohuoneeseen. Usein opiskelijana sitä on vähän pihalla kaikesta siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja joutuu kyselemään paljon, joten aina lähtiessäni osastolta toivon jättäväni hyvän vaikutelman itsestäni tulevaisuutta ajatellen. 

Ortopedian lisäksi olin 4 viikkoa keuhkotaudeilla sisätautien harjoittelussa. Täällä meidän ohjelma oli jokseenkin samanlainen aina viikon kerrallaan. Olin ensimmäisen viikon poliklinikalla ja seuraavat kolme viikkoa eri vuodeosastoilla. Koin keuhkotautien harjoittelujakson henkisesti paljon raskaammaksi kuin harjoittelun kirurgisella osastolla. Monet potilaista olivat sairaalassa joko keuhkoahtauman tai -syövän takia ja koin itse, että yleinen hyvinvointi ja terveys olivat potilaiden keskuudessa vain kaukaisia haaveita. Opin kuitenkin näiden viikkojen aikana todella paljon potilaiden vastaanottamisesta, tutkimisesta ja erityisesti keuhkotaudeista, niiden luokittelemisesta ja hoitamisesta. Osastona olin keuhkotauteihin todella tyytyväinen ja sain paljon  henkilökohtaista opastusta potilaiden tutkimiseen liittyen. Pääsin seuraamaan myös erilaisia toimenpiteitä, kuten keuhkoputkien tähystystä ja pleurapunktioita. Haastavinta (ja hyvin opettavaista) oli myös mukanaolo potilastapaamisissa, joissa kerrottiin esim. keuhkosyövän mahdollisuudesta tai levinneisyydestä potilaalle ja heidän perheilleen. Harjoittelun aikana huomasin, miten elämän rajallisuus ja kuoleman mahdollisuus ovat hyvin kaukaisia ajatuksia monille ja ihmiset suhtautuvat kyseiseen aiheeseen hyvin eri tavoin. Sairaalalla ajatus kuolevaisuudesta on kuitenkin lähes päivittäin läsnä ja saa muistutuksen siitä, miten tärkeää on täyttää päivänsä iloa tuottavilla asioilla. Päivien lopullisesta määrästä tai laadusta kun meillä ei kellään ole tietoa. 

Harjoittelun lomassa on tärkeä muistaa pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Alvinin ja Frankin kanssa käymmekin usein yhdessä retkillä pitkin ja poikin Bergeniä. Koiran ulkoiluttamisen lisäksi myös ajatukset hyötyvät tuulettumisesta ja kauniista maisemista. Alle olen kerännyt muutaman satunnaisen kuvan meidän retkiltä, myöhemmin tulee vielä muutama lisää.

Kasvitieteellinen puutarha Mildessä, Bergenissä

Makkaranpaistoretkellä Austevollissa

Yksi vuoden suurimmista juhlapäivistä täällä Norjassa on Nasjonaldag  eli 17. mai. Voisin verrata juhlapäivän tunnelmaa Suomen vappuun, jolloin koko kansa on ulkona juhlimassa. Päivä alkaa aina tykinlaukauksilla heti aamulla, jonka jälkeen on tapana syödä samppanja-brunssi yhdessä perheen tai kavereiden kanssa. Tämän jälkeen kaikki siirtyvät kodista kaduille jatkamaan juhlimista. Erityisessä roolissa on 17.mai-tog eli paraati, joka on erityisen massiivinen ja juhlallinen täällä Bergenissä. Pienemmillä paikoilla on yleensä omat paraatinsa ja näihin voi halutessaan osallistua myös itse.

Yksi Bergenin erikoisuuksista on buekorps (allekirjoittaneen vapaa suomennos: marssijoukot tai prikaati) eli joukko marssivia rumpusoittajia. Buekorps on merkittävästi esillä päivän paraatissa ja heidät tunnistaa kaikkialle kuuluvasta rytmikkäästä rummutuksestaan. Päivän tapahtumia ja tunnelmia on vaikea tiivistää yhteen lyhyeen kappaleeseen, joten katsotaan jos saisin joskus tästä norjalaisten suuresta juhlapäivistä ihan oman postauksen kirjoitettua. Tiivistyksenä vielä, että 17.mai on todella kokemisen arvoinen juhlapäivä! Monet norjalaiset pukeutuvat oman kotipaikkansa kansallispukuun ja koko kaupunki on täynnä yhtä kansallispukujen loistetta. Alla olevassa kuvassa on meidän 17.mai tunnelmointia. Frankilla on myös oma Hardangerin kansallispuku (Hardangerbunad). Itse en vielä ole saanut kansallispukua hankittua kalliin hinnan takia, joka on noin 40 000nok (eli noin 4t€). Yleensä lapset perivät näitä  vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan tai saavat rippilahjaksi. Katsotaan jos saisin hankittua tai lainattua kansallispuvun vuoden päässä häämöttäviin valmistujaisiin. 

Miesten Hardangerbunad. Huomaa paksut villasukat ja komeat kengät. 

Edellinen vuosi oli siitäkin erikoinen, että neljän vuoden opintojen jälkeen meillä ulkomailla opiskelevilla oli mahdollisuus hakea lääketieteen kandin titteliä Suomessa. Päätin itsekin hankkia vähän ekstra työkokemusta Suomesta, Norjassa kun lisenssin tehdä lääkärintöitä saa vasta 4,5 vuoden opintojen jälkeen. Päätin samalla yhdistää huvin ja hyödyn: koska perheemme kesämökki sijaitsee Jyväskylän seudulla, niin hain myös kandin paikkaa Keski-Suomen Keskussairaalasta Novasta. Vietin lähes koko kesälomani eli 6 viikkoa Novan neurologian osastolla. Koin, että opin kesän aikana hurjan paljon lääkärinä työskentelystä ja neurologiasta. Erityisen antoisaa oli neurologian monimuotoisuus alana, kesän aikana tuli nähtyä monenlaista aina aivoinfarkteista traumaperäisiin aivovaurioihin ja harvinaisista neurologisista sairauksista migreeniin. Neurologisen tutkimuksen tekeminen potilaalle alkoi muodostua rutiiniksi ja näistä opeista olen todella kiitollinen, kyseisiä taitoja tulen varmasti tarvitsemaan myös jatkossa. Alla muutama kuva sairaalasta. 

Keski-Suomen uusi keskussairaala Nova. 

Tunnelmia toimistolta.

Novan ruokala

Erityismaininta Novalle mukavista, pehmeistä ja sporttisista työasuista!

Kesä oli kannaltani erityinen myös siksi, että pääsin vihdoin viettämään enemmän aikaa Suomessa. Kesä oli melkoisen lämmin ja aurinkoisia päiviä riitti (vaikka superhelteet taisivat olla juuri ennen saapumistani Suomeen).  Kuitenkin, päivät kuluivat vauhdilla kun aamuisin ajelin Jyväskylään sairaalalle töihin ja iltaisin puuhastelin perheen kanssa mökillä. Mikä sen parempaa, kuin  työpäivän jälkeen käydä lämmittämässä sauna, käydä koirien kanssa lenkillä ja syödä hyvin. Keräsin alle joitakin kuvia meidän mökiltä. Näitä kuvia katsellessa tulee paljon ihania muistoja mieleen.

Aamu- ja iltauinnit laiturilta järveen - parasta kesässä!

Mökin sauna ja suppilaudat 

Meidän mökki iltahämärässä

Kesällä tuli suppailtua järvellä

Vanhempien pikkukoirat ovat kaikessa mukana - varsinkin Minni

Muru metsästi pellolla hiiriä - itse keskityin kukkiin

Kävimme vanhempien kanssa myös luonnonpuistossa retkellä

Kesän lopuksi teimme vielä lyhyen visiitin Lappiin Ylläkselle. Yleensä käymme Lapissa vain talvisin, mutta kesäkin on todella kaunista aikaa ja Lappi tarjoaa paljon kauniita kohteita luonnossa liikkuville retkeilijöille. Lapin matkalla sain idean, että jospa ensi kesänä voisin tehdä töitä Lapissa. Minulla oli alustavasti sovittuna kesätyöpaikka Kolarin terveyskeskukseen, mutta kevään aikana sainkin niin hyvän työtarjouksen Norjasta, joten haaveilut toisesta kesästä Suomessa  jäivät odottamaan parempia aikoja. Toivottavasti tähän tulee vielä uusi mahdollisuus myöhemmin! Alla muutama kuva meidän Lapin retkeltä.

Ylläs on ykkönen <3

Velhot Velhon kodalla. Lakkavohvelille iso peukku!

Vuokrasimme e-fatbiket päiväksi ja huristelimme ympäri ämpäri tunturia 

Suomi-kesän huono puoli oli se, että olin koko kesän poissa norjalaisen poikaystäväni ja koiramme Alvinin luota. Tarkoitukseni oli ensin ottaa Alvin kesäksi Suomeen ja poikaystäväni Frank olisi voinut viettää osan kesälomastaan myös Suomessa, mutta lopulta en saanut Alvinin papereita ja lentolippuja järjestymään, joten päätimme että Frank ja Alvin jäävät kesäksi Norjaan. Toisaalta kaipasin kovasti takaisin Norjaan heidän luokse ja toisaalta minusta oli mukavaa viettää kunnolla aikaa oman Suomi perheeni parissa. Viime vuosien koronatilanne ja opintojen kiireys ei ole usein antanut tähän mahdollisuuksia. 

Elokuussa palasin siis takaisin Bergeniin ja samalla aloitin uuden lukukauden eli MED9:n parissa. Tämä semesteri sisälsi niin lasten- kuin naistentaudit ja lisäksi myös obstetriikkaa eli synnytysoppia. Lukukausi alkoi parin viikon intensiivisillä luennoilla, jonka jälkeen meidät hajautettiin sairaallalle eri osastoille. Itse olin ensin 3 viikkoa naistenklinikalla seuraamassa potilasvastaanottoa. Näihin viikkoihin sisältyi myös synnytyksiin osallistumista, jonka itse koin todella mielenkiintoiseksi, vaikkakin harjoittelun osalta näihin päiviin liittyi myös paljon odottelua. Lastentaudit olivat myös aivan oma maailmansa jo pelkästään sen takia, että lapset poikkeavat potilaina paljon aikuisista (vaikka ongelmat sinänsä voivat olla hyvin samoja) ja samoin lasten hoitamisessa pitää ottaa erilaisia asioita huomioon, kuin aikuisten potilaiden kanssa. Ehkä näiden viikkojen mielenkiintoisinta antia oli päästä seuraamaan keskosten hoitoa lähietäisyydeltä.  Viikkojen aikana sain myös itse muistutuksen siitä, miten etuoikeutettua on elää tervettä elämää.

Siispä muistutuksena vielä kerran: elämästä pitää nauttia nyt, eikä sitten joskus kun on "aikaa, rahaa ja tähdet kohdallaan". Norjassa elämästä voi nauttia esimerkiksi uskomattoman hienojen telttaretkien muodossa. Alla muutama kuva viimeisimmältä telttaretkeltä, jonka teimme yhdessä suomalaisen kaverini kanssa. 

Hyvät eväät takaavat parhaimmat retket: lettuja ja hilloa

Teltta pystyssä ja Alvin omassa elementissään

Pidämme Frankin kanssa kaikenlaisista retkistä ja seikkailuista, joten päätimme syksyllä lähteä pienelle roadtripille Norjaan, ennen kuin opinnot pääsivät kunnolla vauhtiin. Meille on tosiaan niin paljon pakollista läsnäoloa kursseilla, että aina lyhyet viikonloppureissut eivät ole mahdollisia keskellä semesteriä. Tällä kertaa suuntasimme Bergenistä pohjoiseen Sognevuonon varrelle. Yövyimme ihastuttavassa pienessä hotellissa nimeltä Nes Gård (tässä vielä linkki, jos joku haluaa kurkata - ihana paikka vaikka juhlia ajatellen). Seuraavana päivänä jatkoimme Nigardsbreen-nimiselle jäätikölle ihastelemaan norjalaisen luonnon mahtavuutta ja monimuotoisuutta. Alla muutama kuva meidän weekend-get-away:lta!

<3

Reissuillamme käymme usein tutustumassa paikallisiin saunoihin  - tässä Dampen Sauna

MED9 oli opintojen osalta viimeinen vaativampi lukukausi, aivan viimeistä MED12 semesteriä lukuunottamatta, ja samalla myös viimeinen semesteri, jolloin meillä oli kirjalliset kokeet lukukauden loputtua. MED10 (kevät 2023) taas koostui pitkälti hovedoppgaven eli suomalaisittain syventävien opintojen tutkielman eli syväreiden kirjoittamisesta. Tähän meille oli annettu aikaa aina maaliskuulle asti, jonka jälkeen opinnot jatkuivat normaaliin tapaan koululla. Lukukauden aiheena oli mm. kasvainoppi (syöpiin keskittyvä lääketiede), oikeuslääketiede ja terveystaloustiede. Kerrankin luennoilla pystyi käymään ilman tenttistressiä, mikä on tehnyt koko keväästä poikkeuksellisen mukavan ja rennon. 

Lisäksi itselleni suurimpana saavutuksena on ollut norjalaisen "lääkäristatuksen" eli Medisinstudent med lisens- nimikkeen saaminen. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, jouduin kieltäytymään kesätöistä Suomessa, koska minulle tarjottiin vakituista paikkaa täältä Haukkelandin sairaalalta, ortopedian osastolta. Siis samalta osastolta, jossa olin vuosi sitten keväällä suorittanut harjoitteluni! Kerrankin koin olevani todella ylpeä tarjotusta työpaikasta, sillä paikkoja kyseiseen pestiin oli tarjolla vain muutama ja todella moni meidän vuosikurssilta oli hakenut kyseistä pestiä. Kyseessä on studentvakt- nimikettä kantava pesti, johon kuuluu käytännössä ilta- ja viikonloppupäivystyksiä ortopedisen osaston alaisuudessa. Vastaavanlaisia opiskelijoille tarkoitettuja työpaikkoja on sairaalalla vain kourallinen, joten koen olevani etuoikeutetussa asemassa päästessäni tekemään töitä sairaalan päivystyksessä yhdessä muiden valmiiden lääkäreiden kanssa. Työtehtäviini kuuluu ortopedisten päivystyspotilaiden vastaanottaminen yhdessä ortopedisen etupäivystäjän kanssa. Kirsikkana kakun päällä minulta kysyttiin ennen studentvakt- pestissä aloittamista, jos voisin tehdä muutaman viikon ensin täysipäiväisesti töitä ortopedisellä vuodeosastolla. Tämäkin sopi minulle vallan mainiosti: pääsin tutustumaan paremmin ortopediseen maailmaan, useimmat lääkärit ja hoitajat tulivat näiden viikkojen aikana tutuksi ja pääsin myös avustamaan leikkauksissa - ja ensimmäistä kertaa urani aikana tästä myös maksettiin minulle palkkaa!

Vaikka töiden tekeminen opintojen ohella on ollut erittäin antoisaa ja opettavaista, olivat ensimmäiset viikot osastolla aikamoista härdelliä ja kielitaitoni oli päivittäin aika kovalla koetuksella. Yhtäkkiä jouduin soittelemaan eri osastoille ja kysymään neuvoja - jo yhden potilaan potilaskertomuksen tiivistäminen norjaksi ymmärrettävään muotoon yhden puhelun aikana vaati minulta todella paljon energiaa. Ja on sitä  kyllä monta kertaa tullut sanottua vaikka mitä hassua. Onneksi useimmissa tilanteissa voi asian selittää aina tarvittaessa uudelleen. Työkokemuksen karttumisen kautta huoli omasta osaamattomuudesta tai kielellisistä virheistä on onneksi hiljalleen haihtunut ja rentouden kautta työskentelyyn on löytynyt parempi flow. Tärkeintä on kuitenkin, että potilaat saavat asiantuntevaa hoitoa ja kokevat tulevansa hyvin hoidetuksi; tästä periaatteesta olen alusta asti pitänyt kiinni. 

Välillä saanut tukka hulmuten (yleensä kyllä ponnarilla) juosta osastolta toiselle

Viime vuoden parhaimpiin omiin projekteihin on mahtunut meidän eli Frankin ja minun saunaprojekti. Taisin mainita tästä edellisessä blogipostauksessa, että aloitimme rakentamaan saunaan Frankin mökille Fusaan. Sauna tosiaan valmistui viime vuoden puolella ja on ollut kovassa käytössä siitä lähtien. Olemme pitäneet saunan ovet avoinna kaikille halukkaille ja meistä kirjoitettiin juttukin paikalliseen lehteen. Halukkaat voivat käydä ihastelemassa saunan omaa instagram-tiliä täältä. Alla muutamia kuvia meidän saunasta. Kyllä oma sauna tekee ihmisen iloiseksi!

Tulipahan pitkä postaus! On aina niin paljon kerrottavaa, varsinkin kun edellisestä kirjoituksestakin on vierähtänyt vuosi. Tähän tekstiin sain kuitenkin tiivistettyä viime vuoden tapahtumia koulun ja ammatillisen kehityksen osalta. Seuraavaan vuoteen on myös odotettavissa mukavia suuria muutoksia, mutta niistä sitten lisää seuraavan blogitekstin muodossa. 

Terveisiä Norjasta ja aurinkoista kesää kaikille lukijoille!

Myös Alvin lähettää haukkuterkkuja kaikille <3