MED2 - Kevätlukukauden opinnot

Heisann!

Täällä ollaan edetty jo pitkälle toista lukukautta eli semesteriä MED2 ja jotta ei unohtuisi, niin kerron tässä postauksessa opinnoista ja niiden sisällöstä vähän tarkemmin. Kuulumisista, reissukokemuksista ja muista projekteista aion kirjoittaa lisää myöhemmin!

Mutta palataanpa takaisin opintoihin. Toinen lukukausi on ollut tyyliltään melko samanlainen kuin ensimmäinenkin eli pääosin opiskelu on ollut teoriapainotteista, alkuvuoden jännittävää harjoittelua lukuunottamatta. Luentoja on vaikuttanut olevan vähän enemmän kuin syksyllä ja tuntuu, että kaikki päivät ovat kuluneet luentosaleissa ja illat muiden harrastusten, kuten urheilemisen ja kielikurssin parissa. Ja hyvä niin! On ollut mukava löytää sopivaa, rennompaa tasapainoa elämään. 

Kuva Stegastein Viewpointilta, jolla kävin pyörähtämässä pari viikkoa sitten. Reissusta lisää myöhemmin!

Kuten kerroin jo aikaisemmassa postauksessa, yksi kevään tärkeimmistä kursseista käsittelee potilaiden kohtaamista eli kuinka kuunnella,  käydä keskusteluita ja rakentaa luottamusta potilaiden kanssa. Luentojen ja luennoilla tapahtuneiden ryhmäkeskusteluiden lisäksi olemme päässeet tutustumaan moniin potilaisiin henkilökohtaisemmin eli kuuntelemaan heidän kokemuksia sairauksista ja terveydenhuollosta. Kurssilla olen oppinut, että yksi lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky kuunnella eli nähdä ja ymmärtää potilasta kokonaisuutena, ei ainoastaan ongelmien, puutteiden tai sairauksien kautta.

Aikaisemmin saatoin jo mainita, että kyseisen kurssin nimi on PASKON eli pasientkontakt. Kurssi alkoi jo viime lukukauden lopulla ja sen myötä olemme päässeet henkilökohtaisesti tapaamaan ja haastattelemaan potilaita pienissä ryhmissä. Melkoisen jännittävää ja haasteellista, ainakin minulle! Samaisella kurssilla pidimme myös potilaasta esitelmän muille opiskelijoille (tietysti norjaksi) - alkuvuoden sairaalaharjoittelun ohella tämä oli toinen tämän semesterin haastavimmista hetkistä. Mutta siitäkin selvittiin!

Kurssi on ollut kaiken kaikkiaan todella opettavainen, mutta samalla myös työläs. Olemme kirjoittaneet potilaiden kohtaamiseen ja kurssiin liittyen jo kolme ainetta, kaksi lyhyempää ja yhden pidemmän. Kiitos Google Translate:lle ja kavereilleni, jotka ovat auttaneet minua saamaan kaikki nämä tekstit pakettiin!

PASKON:in kurssikirja. Lytt - Legerolle og kommunikasjon (Edvin Schei, 2015)

Viimeisen Paskon kirjoitelman työstämistä. Buustia kirjoittamiseen suomalaisesta lakusta.

Potilaskohtaamisten lisäksi toisella lukukaudella on opiskeltu paljon biologiaa. Biologiassa olemme käsitelleet solumetaboliaa eli solujen aineenvaihduntaa, geenejä ja solubiologiaa. Käytännössä olemme siis jatkaneet syventymistä syksyllä alkaneisiin aiheisiin. Kemiaa ei tosin tällä lukukaudella opiskella ollenkaan.

Suurimmaksi osaksi nämä biologian aihepiirit ovat tuntuneet kovin tutuilta, vaikka toki syventymisen myötä olemme saaneet myös paljon uutta tietoa. En tiedä mikä on totuus, mutta ainakin koulukavereideni kanssa vertaillessa on vaikuttanut siltä, että Suomessa biologiaan liittyviä aiheita on lukiotasolla opiskeltu paljon pidemmälle kuin Norjassa. Toki tenttiä varten meillä kaikilla riittää paljon opeteltavaa ja muistettavaa!

Alle olen laittanut kuvan yhdestä solumetabolian vaiheesta eli sitruunahappokierrosta. Esimerkiksi tämä kyseinen sykli, sen sisältämät reaktiot,  lähtöaineet ja tuotteet sekä vaikuttavat entsyymit tulee osata kokeeseen ulkoa. Tässä vaiheessa onkin hyvä pohtia, että tullaankohan näitä tietoja koskaan myöhemmin käyttämään hyödyksi missään... Se jää sitten nähtäväksi. Mutta olen ymmärtänyt, että perusteiden ymmärtäminen helpottaa jatkossa esimerkiksi erilaisten sairausmekanismien oppimista.

Sitruunahappokierto. Kuva netistä.

Syksyn labraharjoittelujen sijaan olemme kevätlukukaudella päässeet tutustumaan lääketieteeseen valomikroskooppien avulla histologian eli kudosopin muodossa. Luennoilla olemme päässeet ihastelemaan valomikroskoopilla esimerkiksi lihas-, rasva- ja luusolunäytteitä.

Ennen työskentelyä mikroskooppien kanssa olemme saaneet aina noin tunnin mittaisen taustoituksen aiheesta eli olemme käyneet aiheeseen liittyvää teoriaa läpi ja tutustuneet erilaisiin kudoksiin ja solukkoihin. Teoriatunnin jälkeen olemme ottaneet mikroskoopit esiin ja aloittaneet tarkastelemaan solunäytteitä niiden avulla. Olemme yrittäneet bongata luennoitsijan ohjeistuksella erilaisia soluja näytteistä ja samalla olemme piirtäneet kuvat kaikista näytteistä omiin vihkoihimme. Piirtämistavoitteista johtuen meidän piti siis hankkia kurssille puuvärit.

Histologisten näytteiden värikkyys johtuu niissä käytetyistä värjäysmenetelmistä, jotka mahdollistavat erilaisten rakenteiden erottamisen kudoksista (alla kuva yhdestä käyttämästäni näytteestä). Monissa histologisissa näytteissä käytetään Hematosykliini-Eosiini-värjäystä, jonka seurauksena solujen happamat osat, kuten tumat, värjäytyvät hematosykliinin takia sinertäviksi ja emäksiset osat, kuten solulima ja muut tukirakenteet, värjäytyvät eosiinin takia punertaviksi.

Työskentelyä histologian tunnilla. Jokaisella on oma mikroskooppi ja näytteet.

Taululle listattu rakenteita ja soluja, joita kudosnäytteistä pitäisi löytää.

Histologinen kudosnäyte ihon eri kerroksista. 

Piirros omasta histologiavihkostani. Tässä olemme tarkastelleet erilaista luukudosta ja -soluja.

Sain äitini ystävältä lahjaksi ihmisen anatomia-värityskirjan, joten olen päässyt käyttämään puuvärejä muuallakin kuin histologian tunneilla. En ollut aikaisemmin kokeillut värityskirjoja, joten yllätyksekseni huomasin, että tämähän on muuten aika mukavaa, rentouttavaa ja rauhoittavaa. Ja samalla voi kerrata ihmisen anatomiaa! Tai on kuvia tullut väritettyä ihan omaksi iloksikin.

Värityskirjasta löytyy histologiaan liittyen mm.  erilaisia epiteeli- eli pintasolukoita väritettäväksi.

PASKON:in, biologian ja histologian lisäksi kevätlukukauden opetukseen on kuulunut statistiikkaa eli tilastotiedettä. On ollut mielenkiintoista laskea vähän matematiikkaa taas näin monen vuoden jälkeen, toki tulihan sitä pääsykokeeseen jo kerrattua. Kauppatieteiden tilastotieteen opintoihin verrattuna olemme keskittyneet täällä melko erilaisiin asioihin. Kauppiksen tilastotieteen opinnoissa käytimme erilaisia tilastollisia ohjelmia hyödyksi ja keskityimme opettelemaan tulkitsemaan niistä saatuja arvoja. Täällä UiB:ssä olemme opetelleet konkreetisesti käsin laskemaan näitä kyseisiä tilastollisia arvoja, tietysti paljon suppeammilla lähtötiedoilla. Oma mielipiteeni on, että ehkä todellisen tutkimuksen kannalta saattaisi tuo kauppatieteellisessä käytetty opiskelumenetelmä olla ehkä järkevämpi, kun harvemmin lääketieteellisessäkään kovin suuria johtopäätöksiä voidaan kymmenen potilaan joukosta tehdä. Mutta ainakin laskumenetelmät ovat tulleet tutuksi!

On ollut mielenkiintoista päästä näkemään, miten lääketiede ja tilastotiede nivoutuvat todella tiukasti yhteen. Esimerkiksi elinajanodotteen laskeminen ja tarkastelu on jäänyt päällimmäisenä mieleen! Haastavinta kurssilla ovat olleet muutamat palautettavat tehtäväkokonaisuudet. Olen saanut pari iltaa viettää laskiessa tehtäviä ja kirjoittaessa tilastollisia analyysejä norjaksi - ihan kuin se ei olisi jo suomeksi ollut tarpeeksi haastavaa. Laskuharkoissa saatoin sanoa muutaman tarkoin valitun voimasanan hillitysti suomeksi, jonka seurauksena nuori luennoitsija totesi harkan jälkeen, että kyllä te suomalaiset olette kovia kiroilemaan.

Kuvakaappaus statistiikan luentomateriaaleista (esitetty erilaisia jakaumia).

Vielä viimeisenä unohtui mainita, että aloitimme juuri muutama viikko sitten uuden aiheen eli etiikan opiskelun! Opiskelumenetelmänä ovat olleet luennot ja erilaiset ryhmätyöt, joiden tavoitteena on ollut erilaisten mielenkiintoisten eettisten kysymysten pohtiminen ja omien vastausten ja perusteiden laatiminen. Kaiken kaikkiaan olemme käsitelleet hyvin mielenkiintoisia aiheita, kuten eutanasiaa ja abortin tekemistä.

Tämä ei nyt suoranaisesti liity lääketieteen opintoihin tai tähän postaukseenkaan erityisesti, mutta mielestäni on ollut hauska pohtia, että mitä jos kauppatieteellisessä opiskeltaisiin yhtä paljon etiikkaa kuin lääkiksessä ja mitä jos lääkiksessä opiskeltaisiin talouden perusteita niin kuin kauppiksessa. Saattaisi tehdä hyvää molemmille tieteenaloille, onnistuttaisiin ehkä syvemmin ymmärtämään problematiikkaa koskien esimerkiksi vanhustenhuoltoa tai terveydenhuollon organisointia.

Takaisin aiheeseen, eli koulussa tarjottavien kurssien lisäksi ilmoittaudun tammikuussa kielikurssille, jotta pääsisin harjoittelemaan kieltä mahdollisimman paljon ja monipuolisesti, lääkiksessä kun ei opiskella päivän säätä tai muita käytännön asioita. Aloitin helpoimmalta eli A-tasolta, koska käytännössä en ollut norjan kieltä koskaan opiskellut. Osaamiseni tällä hetkellä on varmaankin B1-tasolla ja voidakseni suorittaa virallisen norjan kielen kielitestin (Bergens test), pitäisi tasoni olla vähintään B2 tai C1-tasolla. Opittavaa vielä siis riittää!

Kurssilla aloitettuani kuitenkin huomasin, miten kovasti kielitaitoni on kehittynyt näiden kahdeksan kuukauden aikana! Lukeminen sujuu ongelmitta, puheen ymmärtäminen sujuu hyvin tai kohtuullisesti (aiheesta riippuen) ja kirjoittaminen sujuu kohtuullisesti erilaisia apuvälineitä kuten sanakirjoja ja norjalaisia kavereita hyödyntäen. Puhuminenkin sujuu koko ajan paremmin, mutta edelleen jos jonkun asian haluan selittää nopeasti niin helpoiten se sujuu englanniksi... Mutta kaikki aikanaan! Oma oloni ei ole enää läheskään niin ulkopuolinen kuin aikaisemmin, koska pystyn ymmärtämään paremmin mitä ympärilläni tapahtuu ja mistä ympärilläni keskustellaan. Olen tässä välillä myös pohtinut, että montakohan vuotta täytyy vielä kulua, että norjassa toimivan lääkärin ei tarvitse enää osata norjaa, koska käytännössä keskustelut voidaan hoitaa jo nyt englanniksi.

Kielikurssin kirjoja, jotka ovat suunniteltu erityisesti aikuisille maahanmuuttajille
(eli suomalaisille viikinkivenepakolaisille)

Henkisesti tämä lukukausi on ollut paljon helpompi, kuin edellinen, koska kielitaitoni kehittynyt, sosiaaliset piirit ovat laajentuneet ja koulun osalta uusia juttuja ei ole tullut niin paljoa. Pidemmällä opiskelevien puheista olen ymmärtänyt, että nämä kaksi ensimmäistä vuotta ovat vähän helpompia ja kolmantena vuonna pääsemme sukeltamaan syvemmälle lääketieteen maailmaan.

Odotan jo innolla kolmannen vuoden opintoja ja niiden päättymistä, koska tämän jälkeen pääsisin mahdollisesti aloittamaan työt akuutin lääketieteen parissa ambulanssityöntekijänä! Kilpailu näihin paikkoihin on kuulemma kovaa, mutta jos suomalaisella sisulla on lähdetty opiskelemaan lääketiedettä Norjaan, niin eiköhän sillä pääse sitten ambulanssiinkin töihin. Tällä hetkellä haaveissani ovat työt ensihoidon ja anestesiologian parissa, mutta lääketieteessä on paljon muitakin aloja, jotka kiinnostavat, kuten urheilulääketiede, ortopedia, lastentaudit tai vatsaelinsairaudet... Aloja riittää ja mielenkiinnonkohteetkin ehtivät tässä matkan aikana varmasti pari kertaa muuttua.

Jos lääketieteen opinnot Norjassa kiinnostavat, niin Hufvudstadsbladet kirjoitti aiheesta mielenkiintoisen jutun pari viikkoa sitten. Julkaisussa on haastateltu suomalaista opiskelukaveriani Alexandraa, jonka kanssa emme tunteneet entuudestaan, vaikka asuimmekin molemmat  Helsingin Lauttasaaressa vain parin kilometrin päässä toisistamme. Meitä suomalaisia aloitti tänä vuonna vain kolme, joten saa nähdä kuinka hakijamäärät jatkossa kehittyvät. HBL:n juuttuun pääset tästä linkistä, suosittelen vilkaisemaan!

Aurinkoista kevättä kaikille lukijoilleni!